Äärimmäisen harvoin näyttäytyvän bjarmien mystisen naisjomalin onnistuin kuvaamaan Vienan salojen korkeuksilla pyhällä suolla kahlaajaharvinaisuus rämekerppäkyrpelön reviirillä. Siellä ikimetsän kätköissä koiras esitti maagista soidinlauluaan alkukesän yönä 1975, ja siellä naisilmestys karmi selkäpiitä.

Kyrpelön laulu tuli kuin vahvistimesta. Se oli taiturimaisempaa kuin taivaanvuohen mäkätys tai radalleen juuttuneen suo- eli lehtokurpan sirahdukset. Se oli parasta oopperaa.

Ja jumalatar! Hän oli legendan mukaisesti liehuvahiuksinen, upearunkoinen ja noin kahdeksan jalkaa, 240 senttiä pitkä. Eikä puhua pukahtanut sanaakaan.

Vuonna 1970, kohta puolivuosisataa sitten, tein kulttuurijulkaisu VIPiin (VIP 6/1970) kuuden sivun tutkielman, jossa väitin, että naisen ansiosta valokuvaus tunnustettiin taiteeksi. Lievästi lukutaitoiset ovat ymmärtäneet väitteen niin, että aina kun nainen on kameran edessä tai takana, syntyy taidetta; ja viimeistään silloin, kun pokkari on tungettu sinne.

Tutkielmani vanhin kuva oli dagerrotypia vuodelta 1845, siis muutama vuosi valokuvaksen keksimisen jälkeen. Silloin ei kännykällä räppäisty kuvaa ja kiiruhdettu seuraavalle suojatielle räpläämään monitoimilaitetta. Ei, sillä kuvan valottaminen kesti tunnin verran, joka aika mallin oli oltava liikkumatta ja kuvaajan liikuttumatta.

Kevytajattelijatkin ymmärtävät, että tekniikan takia kuvat otettiin ateljeissa, siis lämpimissä sisätiloissa. Vuonna 1886 syntynyt ja valokuvan mestariksi kehittynyt ranskalainen Marcell Meys keksi viedä kuvattavat ulos luontoon. Hienoilla paikoilla Reinin ja sen sivujokien varsilla hän kuvasikin sata vuotta sitten koko joukon yhäkin katsomista kestäviä alastonkuvia.

Kuvauksen arkipäiväistyttyä ja profanisoiduttua helpoksi tehty homma on lässähtänyt eikä kuvia viitsi katsoa peräkammarin poikakaan. Meyssin innoittamana otin 1970-luvulla Suomen luonnossa tukun naisenkuvia, joita on julkaistu myös ulkomailla. Panen ne tässä tarjolle ja arvostelulle alttiiksi.

1963
Risto Louneman Hasselblad ja Sonnar 250 mm f/5,6 piirsivät filmille Helsingissä Osakuntatalon edessä koulutytön.

1967
Kaunotar valittiin Miss Cinema Euroopaksi

1968
Hänet kruunattiin Miss Suomeksi ja heti perään Miss Euroopaksi sekä vielä samana vuonna Miss Universum
2. perintöprinsessaksi

Tyttö oli Leena Brusiin (Apu 40/1968 / Biafra-numero). Hänestä näki jo tähyslasilla, että nyt on edessä todellinen kaunotar. Voitinkin Avussa julkaistulla sivunkokoisella kuvalla hopeamitalin New Yorkin maailmannäyttelyssä 1964. (Photography/Lounema on Colour)

He jäivät louhikon päälle tupakalle, kun silmiähivelevä kaunotar Anne ja minä edellä laskeuduimme kapeasta raosta viisi metriä pitkää mutkaista käytävää alas luolan uumeniin. Pohjalla oli yli kolmemetrinen ikuisen jään kerros, kosmista ikijäätä, niin kuin Parkkunen todisti. – Silmissä kipunoi tuleva lööppi: Hiekkarantojen kuningatar Anne Schäfer ikuisen jään luolassa.

Tämä oli tapaus: Tampereelta oli tullut Inarijärvelle Hymy-lehden toimituspäällikkö Osmo Lahdenperä. Turusta oli ajellut valtakunnan tunnetuin jääkausiekspertti Keijo Parkkunen muassaan Viikinkiprinsessa Anne Schäfer. Ja tietenkin veneessä Inarijärven Korkia-Mauran saareen olivat edustettuina paikalliset viralliset valvojat, joutilaat isäntä- ja renkimiehet.

Ylhäältä kantautunut ukkojen mölinä ja huudot - ihmisten ilmoille ei ole asiaa ilman kunnon kuvia - eivät tunnelmaa kalastajasaamelaisten jääkellarissa pilanneet. Tämä kuva kelpasi päivänvalon pantiksi (Hymy 7/1972).

Olisi siinä puntit tutisseet hemmolla kuin hemmolla, kun piti kuvata sysimustassa tyrmässä viikinkinähtävyys vähissä vaatteissa on the rocks –tyylisesti porontaljalla kymmeniä tuhansia vuosia vanhan ikijään kannella valonlähteenä vain kynttilä.

Armi Ratian Marimekko suunnitteli Amerikan valloitusta. Ehdotin muotikuvia eksoottisissa suomalaismaisemissa. Se tarkoitti yksiselitteisesti Kuusamon koskia. Pakaasit ruumaan ja sovitusmalli kuvaajan kanssa Ouluun. Sinne saapui New Yorkista maailmankuulu tähtimalli Elina Ylivakeri suoraan Eileen Fordin toimistosta Manhattanilta.

Värikuvassa Elina on Kitkajoen Jyrävä taustanaan. (Hasselblad Tele-Tessar 500 mm f/8) Sovitusmallille löysin kuvauspaikan Porontimajoen kanjonista. Siellä kuusikon keskellä oli yllättävästi taivaallinen valaistus. Toisessa mustavalkokuvassa neidot ovat Kitkan Myllykoskella.

Viikon antoisa kuvausreissu tehtiin syksyllä 1967.

Camilla oli eloisa ja eteenpäin pyrkivä tyttö. Se oli pohoojalaista perintöä. Hänestä tuli viittä vaille Suomen Doris Day.

Nätin Camillan kohtaloksi koitui se, että mannekiinikoulun johtajattaren jokseenkin joutava poika ihastui häneen. Käydessään ensi visiitillä pojan kotona, ryhtyivät appivanhemmat tyttöä katsastamaan ja kovistelemaan. Anoppi, opetusneuvos, ilmoitti oitis, ettei tämä ole riittävän hyvä pojalleen: ”Kursseillani käy tusinoittain kauniimpia tyttöjä, olet vain kampaaja, ja kaiken kukkuraksi mustalainen, sic!”

Sitten hienostopariskunta kävi käsiksi ja mukiloi Camillan. Seurasi oikeusjuttu. Sen voitettuaan Camilla karisti kotomaan tomut, otti näitä kuvia mukaansa, pääsi piireihin ja kohta jo kihlasi amerikkalaisen autofirman johtajan, meni naimisiin, sai lapsia ja elää nyt elintasorouvana kaukana mannekiinikoulusta.

(VIP 8/1969)

Vaatesuunnittelu ja muotimaailma elivät vitaalisina 1960-luvun lopussa ja seuraavan vuoskymmenen alussa. Muotitalot ja suunnittelijat kuten Marimekko ja Metsovaara sekä pienemmät yritykset kuten Saini Design tarvitsivat kuvia. Se oli Hasselblad-miehille luovaa ja tuottoisaa aikaa.

On ollut etuoikeus saada kuvata muodokasta Kaarinaa Suomen luonnossa paikalla, jonka olen itse päässyt valitsemaan. Kadehtia saa, sillä näin on tapahtunut kaksi kertaa.

Näillä kuvilla on ilahdutettu kulttuurijulkaisu VIPin lukijoita, katselijoita. Onpa yhdestä kuvasta tehty lakana, jollaisen olen nähnyt kahdessa eri huussissa kummassakin isännän ylpeänä esitellessä.

(VIP 2/1970, 6/1971)

Luulisi, että kun Elizabethin kaltainen lämminverinen nisäkäs, vieraslaji, ilmestyy Suomen luontoon, hyttyspojat tulisivat hulluiksi himossaan. Luulo on väärä; hulluiksi tulevat hyttysnaaraat, siis Elizabethin kanssasisaret. Inisevänä laumana ne käyvät iholle, tekevät reiän, ja imevät verta. Ilman veriravintoa niiden lisääntyminen ei onnistuisi.

Tärkeää tehtävää varten hyttysnaaraiden yläleuat, mandibelit, ovat kehittyneet teräviksi leikkausvälineiksi osaksi imukärsää. Se työnnetään hiussuonistoon saakka. Siellä veri virtaa.

Ann on kaunotar, jossa on muutakin kuin sitä misukoiden äitien rallattamaa sisäistä kauneutta; on persoonallisuutta ja ulkoisia avuja; siis selvää kameran ruokaa kansikuvatytöksi saakka.

Joskus 1960-luvulla ihmettelin, mikseivät hemmot tosissaan piirittäneet Annia. Ehkä hän oli siinä määrin itsetietoinen, etteivät mopoilla päristelleet peräkammarin pojat tohtineet edes yrittää.

Vieraan valtakunnan komistus tuli ja korjasi potin. Sillä reissulla Länsi-Euroopassa Ann on yhä. Huolestuttavaa, että Galleryn kaunottarista useampi kuin joka toinen on karannut ulkomaille. Rumat ja häijyt täällä vain juhlii. Mutta onneksi jäivät kuvat. Olkaa hyvä.

Kesäkauden 1969 minulla oli käytössäni Linnanmäellä tunnetun silhuettitaiteilijan vapaaksi jäänyt itämainen koju. Esittelin siinä iltaisin 20-vuotiaan huvipuiston toiminnasta tekemääni kuvakirjaa, sitä, josta divarissa saa pulittaa satasen ja jossa on Pentti Saarikosken tilauksestani tekemät runot.

(Books/Linnanmäki)

Standille saapui parina iltana siro neito, joka oli kiinnostunut valokuvauksesta. Hänen kasvonsa olivat sopivasti persoonalliset ja kasvojen luut kuvaukselliset. Otin hänestä kuvia, ja kun mielipiteeni sen jälkeenkin piti, otin lisää. Kaiken kaikkiaan Christina on ollut muuntautumiskykyisimpiä ja ahkerimpia mallejani. Hän on ollut luotettava, on nähnyt vaivaa kuvauksia varten, eikä ole diivaillut.

Christinan kuvia on julkaistu ainakin HYMY-lehden kannessa sekä myöhemmin sivunkokoisena artikkelikuvana. Väärävärifilmille ottamani kuva on palkittu Nikonin maailmanlaajuisessa kilpailussa hopeamitalilla.

(Photography/Nikon Photo Contest)

Kun vuorosi koittaa, hoitsu kutsuu Sinut pukuhuoneesta läpivalaisuun. Jännittävää, pelottavaakin. Mitähän se tekee? Joskus onnekkaasti roolit vaihtuvat: sinä kutsutkin hoitsun valaisuun. Jos haluat nähdä pintaa syvemmältä, on siitä sovittava erikseen. Lääkärin lähete ei päde.

Tässä on kuvattu hoitsua fluoresenssimenetelmällä. Menetelmällä? Ketä kiinnostaa.

Museolla juhlavuosi. Piti olla. Syöty on eväät, juhlat juhlittu. Porukka on puolukassa.

Puoli vuosisataa on mennyt töpeksiessä, tärkeillessä.

Katto vuotaa, homma homehtuu. Lappu vain luukulle. - Sen pituinen se.