Tutustuin Jörn Donneriin keväällä 1969, jolloin taisteltiin valokuvamuseosta.Oli kaksi falangia: valtion tukema säätiö ja intellektuellien yhdistys Ruotsin malliin.
Yhdistys ampaisi vauhtiin Lepon, Louneman ja Tantun saatua Donnerin mukaan neljänneksi perustajajäseneksi. Donner oli Vanha Maisteri. Hänestä tuli yhdistyksen harmaa eminensi, henkinen kummisetä. Hänellä on vielä paremmat suhteet ulkomaisiin asiantuntijoihin kuin Markus Lepolla. – Ja laaja tietämys.
Tuolloin Jörnillä ei ollut vertaansa vailla olevaa ansioluetteloa: ollut perustamassa elokuva-arkistoa, pokannut ainoana suomalaisena elokuvan Oscarin (tuottamastaan Ingmar Bergmanin elokuvasta), Euroopan parlamentin jäsenyys, kansanedustajuus, tehnyt lukuisia kirjoja ja elokuvia, kulturelli vaikuttavuus jo läsnäolollaan.
Jörn Donner oli älymystön edustaja, professorisuvun poika, professori itsekin. Tätä titteliä hän kuitenkin kaihtoi. Jos piti olla virallinen, hän oli filosofian maisteri. Se oli omin avuin ja ponnistuksin ansaittu yliopistollinen arvonimi niin kuin esi-isien professorin akateemiset arvot; ei hallitsijan armosta myöntämä titteli.
Suomen valokuvataiteen museoyhdistys ry. muistaa kiitollisena Vanhaa Maisteria. Ilman häntä valokuvan asiat olisivat vielä kehnommin kuin nyt, jos mahdollista.
Valistuneen mielipiteen vapautta kunnioittaenyhdistyksen nuorempi maisteri, puheenjohtaja
Risto Lounema
Shemeikka, bilehole ja money26.10.2021
Ääriaktivistien viides kolonna23.4.2020
Hymyn kuuluisin juttu10.4.2020
Karhun kanssa saivarijahdissa5.2.2020
Vanha Maisteri on poissa22.12.2019
Ounasjokivarren ruhtinatar12.9.2017
Kalliimpi kuin kaupan kassi
NASAn pussukka myytiin24.7.2017
HS-päätoimittajan poika
Multimiljonääristä valtion elätti6.11.2013
Kuolemaan tuomittu vai nuolemaan kuohittu10.6.2013
Hölmöt, hörhöt, bolsut ja valokuvamuseo19.2.2013
Akateemikko, bolsevikit ja jihad