Kirjoitukset: 23.1.2022 Shemeikka, bilehole ja money26.10.2021 Ääriaktivistien viides kolonna23.4.2020 Hymyn kuuluisin juttu10.4.2020 Karhun kanssa saivarijahdissa5.2.2020 Vanha Maisteri on poissa22.12.2019 Ounasjokivarren ruhtinatar12.9.2017 Kalliimpi kuin kaupan kassi NASAn pussukka myytiin24.7.2017 HS-päätoimittajan poika Multimiljonääristä valtion elätti6.11.2013 Kuolemaan tuomittu vai nuolemaan kuohittu10.6.2013 Hölmöt, hörhöt, bolsut ja valokuvamuseo19.2.2013 Akateemikko, bolsevikit ja jihad |
24.7.2017
HS-päätoimittajan poika
MULTIMILJONÄÄRISTÄ VALTION ELÄTTI Järjestelmän kätyreille rahaa on sitä vastoin lapioitu läjäpäin; kuten esimerkiksi minun ja perheeni kiusaajalle liki 20 miljoonaa (laske nollat 20 000 000) euroa. Kaikki raha ei sentään ole kulkenut politbyron kautta ministeriössä. Omakin varainhankinta on ollut aktiivista. Ja mikäs on ollut mankuessa, kun tausta on kunnossa, ulkonäkö kuin alfauroolla; varsi pitkä ja sporttinen. Turhaan ei hidalgoa sanota naistenlehtien toivevävyksi; osaa pullistella, tihkuu seksiä kuin esikuvansa Auervaara ja Kreivi. Kyseinen kirjailija-dramaturgi, muuten Helsingin Sanomien kulttuuripäätoimittaja-professorin bolshevikkipoika, vainosi meitä yli kahden vuosikymmenen ajan. Hän hoiteli kunniatehtäväänsä ammattimaisesti ajoittain 24/7 –periaatteella. Kultamuna sai Julkisen Sanan Neuvostolta kaksi langettavaa päätöstä ja hovioikeudesta sakkotuomion. Virallinen syyttäjä pyöritteli juttua pitkään, olihan epäilty niin sanotuista piireistä. Rosiksessakin nähtiin erikoinen näytelmä. Liki kymmenen kertaa tukku Suomen, jos ei parhaita niin ainakin kalleimpia asianajajia kokoontui ihmettelemään, kuinka joku uskalsi vaatia heidän päämiehensä vastuuseen. (Muistelmissani tarkemmin) Louneman pikkupoikia vainotessaan valtakunnanvalio otti ja pahoinpiteli elokuvaohjaaja Mika Kaurismäen ym. Vauhti hiipui vasta, kun rahaläjä hupeni ja rippeetkin katosivat. Mutta minne? Palveluksistaan taideyhteisölle ja –hallinnolle herrapojalle järjestettiin äskettäin valtion ylimääräinen taiteilijaeläke, yli 1 300 euroa kuussa. Sitä hän nauttii kuolemaansa saakka. – Sen pidemmälle eivät taidevaltionkaan rahat riitä. Olen saanut edellä olevan johdosta kaksi kysymystä. Tiukasti on vaadittu tietää, kuinka voin väittää tuollaista, ja miten ylipäätään olisi mahdollista jaella miljoonia tuosta vaan? Vastaan. Taidehallinnossa se on mahdollista, eikä edes niin harvinaista, että asiantuntijaa ihmetyttäisi. Summa, jonka kirjailija-dramaturgi sämppäsi, on todella velankorkoineen lähellä 20 miljoonaa euroa. Ja kaverit yllyttivät vielä hullumpiin tekoihin sanomalla, saat kirjallisuuden noopelin. Kun järjestelmä lopulta tässäkin kohtaa vastentahtoisesti puuttui peliin ja valtakunnantaiteilija ulosmitattiin munasilleen, oli näky ollut niin säälittävä, että velallisen käskettiin vetää äkkiä kalsarit ylös. Muutoin hän pääsi kuin koira veräjästä. – Nakkivarkaalla olisi ollut eri kohtalo. Tiedotusvälineistä keräämieni tietojen mukaan kansakunnalle aiheutunut vahinko oli noin 122 000 000 silloista markkaa. Tuollaisella summalla ruokittaisiin lapsiperheiden ruokajono usean talven yli. Omana epäilynäni esitän edelleen, että noopelistin jäljiltä palkintorahaa on yhä jemmassa. Seteleitä ei vain haluta kaivaa esiin; saattaisi kukkapenkki sotkeentua. Toinen kysymys kuului: Kuka on vastuussa kansalaisen oikeudentuntoa syvästi loukkaavasta eläkkeen myöntämisestä? Kukaan ei joudu vastuuseen mistään, sillä taidesektori on eräänlainen mopojengi, joka ulospäin näyttäytyy hallintoon integroituna autonomisena politbyrona. Poliittisen vastuun siitä, että valtakunnankätyri palkitaan kaiken jälkeen vielä valtion eläkkeellä, kantaa silloinen opetus- ja kulttuuriministeri Grahn-Laasonen. Ja jos kysytään, niin Sanni se vain toteuttaa Kokoomuksen arvoja, niitä kuuluisia sinivalkoisia: Mitä se sulle kuuluu? Älä joutavia kysele. |