Loppuvuodesta 2012 ilmestyi nettiin Matkamiehen mietteitä -sivuille kirjoitus "Exit Risto Lounema". Sen oli laatinut Tommi Pitkänen. Hän jatkoi siinä isänsä, akateemikko Matti Albert Pitkäsen jihadia, pyhää sotaa minua vastaan.

Säälistä joudun ymmärtämään peräkammarin pojan raivoa hänen yrittäessään repiä leipänsä 1997 kuolleen isänsä postikorteilla. Minulla ei ole osaa eikä arpaa kohta kuusikymppisen Tommin surkeuteen. En tunne häntä.

Maahan puuhattiin keväällä 1969 valokuvamuseota. Oli virallinen, umpioitu säätiöhanke vastassaan demokraattinen yhdistystaho. Kiista oli kulttuuripoliittinen. Runnoakseen läpi tahtonsa opetusministeriö kutsui säätiön puuhamieheksi järjestöhaina kunnostautuneen mainosvalokuvaaja Pitkäsen. Hän sai diktaattorin valtuudet. Ja hän käytti niitä.

Pitkänen sanoi minulle loppukesällä, että oli ollut tekemässä kabinettipäätöstä, jolla minut julistettiin pannaan niin, etten ikänäni tule saamaan valtiolta apurahaa tai huomiota, en kerrassa mitään. Olen ollut totaaliboikotissa reilusti yli 40 vuotta. Tänä aikana rahaa on jaettu noin 400 kuvaajalle, muutamille puolisen miljoonaa euroa verottomana.

Akateemikon pojalle näyttää valjenneen katkerana se tosiasia, ettei diktaattorin homma ole periytyvä.

Suomessa eletään markkinataloudessa. Kuvien hyvyydestä ei päätetä hämärissä kabineteissa. Ihmiset ratkaisevat itse mistä maksavat. Matti Albertin aforismikin kuului: Paras kuva on myyty kuva.

Vuosia sitten törmäsin erään tuppukylän marketissa valtavaan laariin. Yläpuolella oli pahvi, jossa teksti: "Loistavia maisemakortteja vain 5 senttiä kappale." Kortit olivat Pitkäsen ja niitä oli arviolta tuhat. Koko laarillisen hinta oli siis 50 euroa.

Halvalla menivät akateemikon taidepläjäykset. Itse en ole harrastanut polkumyyntiä enkä ole antanut yhdenkään kuvani kertakäyttöoikeutta 50 eurolla. Ei ole tarvinnut, sillä minulla on yleisöni. Se on diktaattorin pojalle käsittämätöntä ja sitä hän avoimesti halveksii. Ei ole kunniaksi nimittäjälle, presidentille, että korkean virkaherran, akateemikon, vertailuluvuksi epähenkilöksi julistettua vastaan muodostuu 1:1000.

Marketin hävitysmyynti kiinnosti, joten kysyin kauppiaalta. Tämä sanoi, että se vähä mikä näyttää menevän kaupaksi, myydään. Suurin osa päätyy kierrätykseen. Korteista otetaan talteen sellukuitu.

Peräkammarin poika julistaa, ettei julkaisemani lähes 10 000 kuvan joukossa ole yhtään hyvää. Akateemikko-isän määritelmän mukaan kuvani kuuluvatkin kategoriaan parhaat kuvat, niistä kun on joku suostunut maksamaan.

Poika-Pitkänen leimaa isänsä tavoin kuvani, kirjani, lehtijuttuni, kaikki tekemiseni ja henkilöni siinä sivussa roskaksi.

Tehkääpä koe. Ottakaa kirjaston hyllystä jokin akateemikko Pitkäsen kuvakirja, toiseksi minun tekemäni kirja ja suorittakaa vertailu. Hyvä on huomata, että akateemikon kirjaan on tarvittu useimmiten joku ulkopuolinen laatimaan tekstin. Minä sen sijaan olen omani itse kynäillyt.

Peräkammarin poika halveeraa yliopistollista tutkintoani, joka on suomeksi filosofian maisteri. Se koostuu luonnontieteellisistä asia-aineista. Tutkinto tukee toimittaja-kuvaajan ammattiani. Rahtunen akateemisuutta ei muuten olisi pahitteeksi akateemikonkaan sukukunnassa.

Elävältähautaaja-Pitkänen huutaa minulle kuolemaa "Exit Risto Lounema" ja mielivirtensä "Mä vaivainen oon mato matkamies maan" lopussa samaa. Tämä on ollut taidepoliittinen tahtotila vuodesta 1969. Haudankaivajikseni on pestattu kaksi hörhöä, toinen 24/7-pohjalta.

Kuolemaa ja kadotusta ovat minulle vaatineet presidentin nimittämät taitelijaprofessorit Seppo Saves ja Matti Saanio; professorin poika, kirjailija Ilkka Kylävaara; valokuvamuseon naisjohtaja; kansakoulunopettaja-kirjailija, valtiontaiteen keskuskomitean jäsen Oiva Arvola ja muutama muu.

Lapin älymystö, kuten Ateneum-Kiasma-hukkaviivanvetäisijä Kalervo Palsa on julkisuudessa hekumoinut mestaavansa minut keskiaikaisin rituaalein. Ja mitä sepittivätkään pääni menoksi kirjailija Timo Mukka ja puolisonsa Tuula?

Minusta on maksettu ennätyksellinen, yli 100 000 000 FIMin tapporaha. Idean esitti Lapin Kansassa kirjastonjohtaja-kirjailija Jorma Etto. Toimeen tarttui kirjailija Ilkka Kylävaara. Summa oli suurempi kuin yhdestäkään al-Qaida-hemmosta luvattu head money. Sillä pääsen Guinnesin Ennätyskirjaan. Eikä tässä kaikki. Valtiolta tuli pyytämättä firmani tilille 700 000 FIM. Jos olisin täkyn nielaissut, istuisin yhä linnassa. Siihenkö pyrittiin?

Nuppi punaisena jeesustellaan sitä, mistä nuoriso on keksinyt syrjäyttämisen, kiusaamisen, vihan ja vainon; ja ollaan aidosti huuli pyöreänä, kun YK:sta ei löydy myötätuntoa Suomen ihmisoikeus- ja sananvapauskäsityksille.

Näillä sivuilla - muistelmissani tarkemmin - valotan dokumentein tasavallan taideterroria. Tässä käsiteltävien lisäksi tarjoilen saman verran muita keisejä. Avauksesta saatte kiittää akateemikon poikaa Tommi Pitkästä.

Tämä oli hyvä uutinen. Ja sitten huono: huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja. - Hepo hirnuu. Ravit jatkuu. Tuu katsoon.

Sivun alkuun